Terässtandardit ovat järjestelmiä erityyppisten teräksien ja rautaseosten kemiallisten, mekaanisten ja metallurgisten ominaisuuksien luokitteluun, arviointiin ja spesifiointiin. Kyseisiä materiaaleja käytetään komponenttien tuotannossa, koneistoissa ja rakentamisessa.
Terässtandardeista on apua metallurgisten laboratorioiden, valmistajien ja loppukäyttäjien ohjeistamisessa teräksen tuottamisessa, käsittelyssä ja käytössä.
Teräksiä voidaan luokitella monenlaisten kriteerien perusteella. Esimerkkejä niistä ovat:
- Kemiallinen koostumus, esimerkiksi hiiliteräs sekä niukkaseosteinen ja ruostumaton teräs
- Valmistusmenetelmä, kuten ahjo, LD-prosessi tai valokaariuuni
- Viimeistelymenetelmä, kuten kuuma- ja kylmävalssaus sekä monenlaiset pinnan viimeistely- ja pinnoitustekniikat
- Tuotteen muoto, esimerkiksi harkko, lanka, levy, ohutlevy, nauha, putki tai muotokappale
- Deoksidaatioprosessi, kuten tiivistetty, puolitiivistetty, peitetty tai tiivistämätön teräs
- Mikrostruktuuri, kuten ferriittinen, perliittinen ja martensiittinen
- Tehty lämpökäsittely, kuten hehkutus, sammutus ja karkaisu.
Valitettavasti yhteistä maailmanlaajuista teräksien standardointi- ja luokittelujärjestelmää ei ole olemassa. Sen sijaan tarjolla on useita luokittelu- ja nimitysjärjestelmiä, jotka hyväksytään ja joita käytetään ympäri maailmaa. Niiden kehittämisestä ovat vastuussa joko kansalliset tai monikansalliset standardeja ylläpitävät organisaation (SDO) tai tietyt vertikaaliteollisuudet tai -toimittajat. Muutamia yleisimmin käytettyjä teräksien standardointi- ja luokittelujärjestelmiä ovat:
- AISI-terässtandardit (American Iron and Steel Institute), joita on perinteisesti käytetty Yhdysvalloissa ja ulkomailla. Vaikka sitä ei enää ylläpidetä ja se on kasvavissa määrin korvattu SAEL:lla, ASTM:llä ynnä muilla yhdysvaltalaisilla standardeilla, se on edelleen yleinen.
- EN (Euronorm), joka on Euroopan maiden yhtenäistetty järjestelmä metalli- ja terässtandardeille. Vaikka se on hyväksytty ja tehokkaassa käytössä kaikissa Euroopan maissa, "vanhentuneet" kansalliset järjestelmät, kuten saksalainen DIN, brittiläinen BS, ranskalainen AFNOR ja italialainen UNI ovat yleisessä käytössä, ja niihin voi siksi törmätä monissa dokumenteissa.
- Jjapanilaiset JIS-terässtandardit, joita käytetään laajalti Aasiassa ja Tyynenmeren alueella. JIS-terässpesifikaatioita on usein käytetty myös muiden kansallisten (esimerkiksi korealaisen, kiinalaisen ja taiwanilaisen) järjestelmien perustana.
- Uusien teollisuusmaiden terässtandardit, kuten kiinalaiset GB ja YB, intialainen IS ja brasilialainen NBR. Nämä standardit ovat joskus kehittymättömämpiä ja vähemmän yksityiskohtaisia, mutta ovat kasvavassa käytössä globaalin hankinnan vuoksi. Sama pätee venäläiseen GOST:iin, joka on käytännössä koko Itsenäisten valtioiden yhteisön käyttämä standardi.
Vertikaaliteolliset terässtandardit sisältävät SAE:n autoteollisuudelle, ilmailulle ynnä muulle; ASME:n paineastioille ja monille muille sovelluksille; AWS:n hitsauslisäaineille ja niihin liittyville materiaaleille. Amerikkalainen ABS, brittiläinen Llyods, italialainen RINA ja vastaavat kattavat spesifikaatiot laivanrakennukseen.
Yllä nimettyjen standardien lisäksi monet teräksen valmistajat ja toimittajat ovat kehittäneet omia patentoituja kaupallisia nimiään teräksille. Vuosien ja vuosikymmenien jälkeen osasta nimityksistä on tullut laajalti käytettyjä teollisuusyhteisössä, ja niihin viitataan usein "tavallisina" tai "kaupallisina" niminä ilman, että oikeasti viitataan tiettyyn toimittajaan. Useimmissa tapauksissa nämä "tavalliset" nimet eivät ole standardoituja ja materiaalien ominaisuudet saattavat vaihdella huomattavasti. Siksi näiden nimien käyttöä virallisissa teknisissä dokumenteissa tulisi välttää.
Total Materia-tietokanta yhdistää globaalien metallien ominaisuudet yhdeksi haettavaksi tietokannaksi. Nopea ja helppo pääsy mekaanisiin ominaisuuksiin, kemiallisiin koostumuksiin, ristiviittaustaulukoihin ynnä muihin tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden päästä hyödyntämään ennennäkemätöntä tietomäärää. Klikkaa alla olevia painiketta kokeillakseksi Total Materia -tietokantaa.